Our cozy bedroom

Moikka! Olen pitkästä aikaa taas ehtinyt keskittyä kodin sisustamiseen ja kotona on tapahtunut jonkun verran muutoksia syksyn/alkutalven aikana. Ajattelin nyt esitellä makuuhuoneemme, joka alkaa vihdoin olemaan valmis. Olemme nimittäin asuneet nykyisessä kodissamme jo 1,5 vuotta, mutta edelleen seiniltä puuttui taulut. Osa tauluista meillä jo oli entuudestaan, mutta ne nojaili seinää vasten, koska en ollut satavarma mihin haluan ne, enkä halunnut turhia reikiä seinään. Nyt, kun saimme itse tekemämme sängynpäädyn valmiiksi, pystyi taulutkin laittamaan seinille. Taulujulisteet on tilattu Deseniolta ja kehykset kävin ostamassa Ikeasta. Desenion kehysten hinnat olivat nelinkertaiset Ikean kehyksiin verrattuna, joten päädyin Ikean tuotteisiin - eikä ne mielestäni näytä yhtään pahalta. Yölamput lähtivät samalla kerralla matkaan.

Sängynpäädyn teimme poikaystäväni kanssa tosiaan itse netistä löytämillämme ohjeilla. Halusin sängynpäädystä valkoisen, jotta se sopii kaiken kanssa, joten päädyimme ostamaan valkoisen keinonahan. Olimme suunnitelleet laittavamme sängynpäätyyn myös napit, jotka on jo päällystetty samalla keinonahalla, mutta pelkään, että nappeja painaessa kangas ei muotoudu täydellisesti ja jää epäsiistin näköiseksi. Siksi tässä nyt vielä pohditaan, uskaltaako niitä laittaa. Kerrottakoon nyt sitten, että tietenkään tämä sängynpäätyprojekti ei sujunut ilman vahinkoja. Nappeja tehdessä nahkaa joutui sen jäykkyyden vuoksi painamaan kovalla voimalla nappiin (ja tietysti se tapahtui heikon huonekalun päällä), jolloin nappi meni läpi senkistämme ja siihen tuli reikä. Että sitä mukaa, kun teemme huonekaluja itsellemme, samaan tahtiin rikomme niitä... :D Ja sekin vielä, jos emme aio nappeja laittaa, niin reikä tuli aivan turhaan!

 

Kuvista, joissa Lola on voi nähdä, miltä makuuhuoneemme näytti ennen. Yöpöydätkin on ostettu vasta tänä syksynä, joten makkarimme ei aiemmin näyttänyt oikein miltään. :D

Pidän meidän makuuhuoneesta, koska se ei ole neliön muotoinen, niin kuin tavallisesti, vaan yksi seinä menee viistosti. Tavallaan sen ansiosta huoneesta on saatu isompi, mutta toisaalta sisustaminen on vähän hankalaa. Lisäksi makkarissa on isot ikkunat, joten se on valoisa sekä sieltä on pääsy terassille.

Huomenna onkin kauan odotettu Suomen sadan vuoden itsenäisyyspäivä. Suunnitelmissa on käydä J:n perheen luona syömässä juhlapäivällinen, jonka jälkeen tulemme kotiin katsomaan Linnan juhlia ja avaamme skumpan. Illalla menemme vielä talomme kattoterassille katsomaan ilotulitukset. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Sinua ikuisesti kaivaten

Mun on pitänyt tulla kirjoittelemaan tänne jo aiemmin, mutta ei vain ole ollut intoa rakkaan koirani Lolan kuoleman jälkeen... Lola oli mun ensimmäinen koira ikinä, eikä perheessämmekään ole koskaan ollut koiraa. Muistan niin elävästi sen hetken, kun haimme Lolan pentuna kotiin, joten tuntuu kuin siitä hetkestä olisi vain muutama kuukausi. Koko elämäni ajan olin halunnut koiran, joten muutama kuukausi ennen 18-vuotissynttäreitäni en voinut uskoa, että olin vihdoin saanut ostaa oman karvapalloni.

Lola matkalla uuteen kotiin. <3

 

Lola oli pentuna todella villi ja se kesti n. 2-vuotiaaseen asti, jonka jälkeen se pikku hiljaa rauhoittui. Kuitenkin vielä 6-vuotiaana Loltsu leikki sillon tällöin leluilla ja innostui aina herkkujen etsimisestä.

Olin aina kiitollinen jokaisesta Lolan kanssa vietetystä ajasta ja onnellinen omistaessani juuri hänet. Onneksi ihanat muistot säilyvät ikuisesti ja on paljon kuvia tallessa, joita voi katsella, kun pahin ikävä iskee. <3

Vuosien mittaan Lola ymmärsi mitä jouluisin tapahtuu ja viime jouluna Lola odotti jo innoissaan pakettien avaamista. Se sai aina lahjojen seasta etsiä oman pakettinsa, mutta piti kuitenkin valvoa ettei sen innostuksen mukana lähde muutama muukin paketti. :D

Vähän alle kuukausi sitten koko elämäni romahti hetkessä, kun menimme Lolan kanssa eläinlääkäriin. Toimenpiteiden jälkeen eläinlääkärillä oli kaikista pahimmat uutiset - mitään ei ollut tehtävissä. Lola jouduttiin lopettamaan, koska sillä oli useisiin sisäelimiin levinnyt syöpä. Lola oli aiemmin ollut pirteä ja iloitsi vielä ensilumestakin, joten en olisi ikinä osannut arvata, että sillä oli samaan aikaan syöpä. Mutta sitten sen kunto yhtäkkiä heikkeni todella lyhyessä ajassa, jolloin se piti saada äkkiä eläinlääkäriin. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten edes kerinnyt kunnolla tajuamaan. Menin aamulla toiveikkaana eläinlääkäriin Lolan kanssa ja lähdin sieltä illalla surun murtamana vain tyhjä kaulapanta ja hihna kädessäni. Aamulla en olisi voinut uskoa, että illalla mulla ei enää ole rakasta koiraani. Se päivä oli henkisesti älyttömän raskas, kun piti tehdä suuria ja vaikeita päätöksiä ja tiesi, että kohta Lolaa ei ole enää olemassa. Lisäksi se hetki, kun eläinlääkäri sanoi "Lolan sydän on nyt pysähtynyt" - siitä ei ollut enää paluuta.

Lola oli koko elämänsä ajan ollut täysin terve ja sain viettää sen kanssa ihanat 6,5 vuotta. Tottakai olisin toivonut sen kuitenkin elävän vielä pidempään. Nyt sydämessäni on tyhjä, Lolan tassun kokoinen aukko. Samoin päivät ovat tyhjiä ilman Lolaa. Loltsu oli päivieni ilostuttaja, lohduttaja ja valo. Nyt se valo on sammunut. 

Sain syliini palan taivasta, 

nyt tiedän mitä kaivata.

Oli aika raskaiden päätösten, 

saattaa sut huomaan enkelten. 

Nyt saat juosta seuraten heitä, 

ei kipu enää elämääsi peitä. 

Suru on suuri ja lohduton, 

mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.

Messuostokset, kurpitsan kaiverrus ja kurpitsapiirakka

Viime viikonloppuiset I Love Me -messut olivat kyllä kivat, mutta porukkaa oli aivan liikaa, sillä maistiaisiinkin joutui jonottamaan ja ainakaan Jeffree Star -pisteen ohi ei päässyt käytännössä ollenkaan kävelemään. Taisin myös saada messuilta itselleni flunssan, koska tämän viikon ajan olo on ollut kipeä, mutta nyt se alkaa onneksi jo lähteä pois. Tykkään kuitenkin kierrellä messuilla, joten tuonne on joka vuosi päästävä! Ostin messuilta muutamat prodepatukat ja -kahvin, luomiväripaletin, meikkisieniä, hampaiden valkaisun ja mansikka-gojimarjasnackseja. Nuo kuvassa näkyvät pari muuta snackspussia ovat ilmaisnäytteitä. Duroyn meikkisienet ovat jokavuotinen pakollinen messuostos, sillä olen todennut ne parhaimmiksi tavallisiksi meikkisieniksi, koska sienen pinta on sen verran tiheää ettei se ime itseensä kovin paljon meikkivoidetta. Nix Nax prodepatukat menevät melkein suklaapatukasta, koska ne lähes maistuvat siltä ja niissä on esimerkiksi sokeria 23g / 100g. Kyllähän ne kuitenkin menevät edes vähän terveellisemmästä herkusta. :D

Tällä viikolla tulikin sitten ensilumet ja itse ainakin olen innoissani! Ei se loska tietenkään kivaa ole, mutta valkoinen maa alkaa heti nostattaa pientä joulufiilistä. Vaikka olenkin jouluihminen, niin vielä en kuitenkaan halua miettiä joulua, koska siihen on lähes kaksi kuukautta aikaa.

Niin kuin viime viikolla mainitsin, kaiversin eilen ensimmäistä kertaa kurpitsan ja leivoin kurpitsapiirakankin. Osa varmaan näkikin Snapchatistani tai Igstorystani, miten kurpitsan kaiverrus edistyi. Kivaa pientä puuhastelua ja ihan hienohan siitä kurpitsasta tuli näin ensikertalaiseksi, vaikka itse sanonkin. :) Tänään etsiessäni kurpitsan "hattua" tajusin, että taisin heittää sen eilen roskiin keittiötä siivotessani. No, ei kai sitä olisi edes tarvittu... :D 

Kurpitsapiirakka ei onnistunut ihan täydellisesti, vaikka tein tasan tarkkaan ohjeen mukaan ja pidin sitä uunissa yliaikaa 20 minuuttia, mutta silti se vain jäi pohjasta vähän raa'aksi. Täytekin taisi jäädä vähän raa'aksi, sillä eilen se vielä vähän höllyi piirakkaa heiluttaessa, joten uskalsin vasta tänään ottaa irtopohjavuoan reunat irti piirakasta. Ei siitä piirakasta mikään makuelämys tullut tai sitten en vain ylipäätään tykkää kurpitsapiirakan mausta, mutta tulipahan tehtyä ja nyt tiedän miltä sekin maistuu. :D

Nyt täytyy alkaa laittamaan kone kiinni, koska lähden viettämään ystäväni synttäreitä ja nyt alkaa olla jo vähän kiire! Hyvää halloweenviikonloppua kaikille! <3

P.S. Mua voi tosiaan seurata Snapchatissa ja Instagramissa nimimerkillä @mariannemilia.

Syysfiilistelyä

Syksyssä on kivaa se, että...

... saa taas polttaa kynttilöitä, kun illat pimenevät.

... saa viikonloppuiltaisin jäädä hyvällä omalla tunnolla kotiin pehmoisen peiton alle katsomaan leffaa tai viettämään viini-iltaa juustojen kera.

... koska viettää enemmän aikaa kotona, on aikaa testata uusia reseptejä (seuraavana vuorossa olisi pumpkin pie).

... tulee lenkkeiltyä useammin mielettömän ruskan ympäröimänä.

... sisustusinspiraatio iskee mulle aina yhtäkkiä ja silloin on ostettava kotiin uusia sisustusjuttuja!

... saa pukeutua isoihin ja lämpimiin neuleisiin.

... on mun synttärit! Tänä vuonna sain poikaystävältä lahjaksi hyvän tyynyn, koska olen valitellut kuinka aikaisempi tyynyni oli minulle turhan matala ja kova ja aiheutti aina korvan puutumisen :D
... saa lakata kynnet syksyn väreillä.

Ja syksyisinhän on I Love Me -messut! Olen odottanut sitä jo kauan ja olen tänään menossa sinne äitini ja siskoni Karoliinan kanssa. <3 Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

Chocolate Chip Cookies

Ajattelin jakaa suklaahippukeksiohjeen, koska tein niitä yhtenä päivänä ja niistä tuli todella hyviä! Leivontasuklaata käyttäessä kekseihin tulee paljon isoja sattumia kuin valmiita suklaahippuja käyttäessä ja itse halusin näistä todella suklaisia, joten valitsin leivontasuklaan. Paistoin uunissa aluksi yhden testipellillisen ennen kuin asettelin seuraavalle pellille taikinakeot, koska kävi niin miten vähän arvasinkin, että ensimmäisen pellillisen kekseistä tuli jättikokoisia. :D Seuraavaan pellilliseen laitoin siis puolet pienemmät keot taikinaa kuin ensimmäiseen. Nämä on helppo ja nopea toteuttaa, koska suklaata lukuunottamatta itseltäni ainakin löytyi kaapista kaikki ainekset.

Chocolate Chip Cookies:

3/4 dl sokeria

3/4 dl fariinisokeria

2 tl vaniljasokeria

125 g voita

2 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

200 g leivontasuklaata

Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja fariinisokeri vaahdoksi.

Lisää kananmunat välillä vatkaten.

Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola.

Kaada jauhoseos vaahdon sekaan välillä sekoittaen.

Pilko suklaa pieniksi kuutioiksi ja sekoita taikinan joukkoon.

Asettele kahdella pikkulusikalla leivinpaperilla päällystetylle uunipellille pieniä taikinakekoja.

Taikinakekoja on hyvä olla n. 12 per pelti.

Paista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia, jolloin keksit jäävät keskeltä hiukan pehmeiksi.

Nauti keksit joko lämpimänä suoraan uunista, jolloin suklaahiput ovat vielä sulaneita tai sitten myöhemmin, jos tykkää syödä suklaahiput kovina (joka sekään ei ole yhtään huono vaihtoehto!). <3